Oon viettänyt täällä tutun kämpillä koiria hoitamassa viime päivät. Tässä kyllä tajuaa kuinka tärkeitä omat koirat on, mulla on jo nyt aika kova ikävä niitä ja haluaisin vaan päästä omaan kotiin touhuamaan omien otuksien kanssa. Vaikka Lassi ja Lila ovatkin aivan ihania otuksia, on ne omat silti aina omia. Tildalla on rally-toko kisatkin taas lauantaina. Jännityksellä odotan miten nämä kisat tulee menemään kun viime kisat meni yksinkertasesti niin perseelleen. (Paitsi Monan osalta, se oli ihan loistava hieno pieni sammari! <3) Onneks Timo (<3) tulee mukaan lauantaina, se on niin ihanaa ettei tarvi siellä kisapaikalla yksin hengata. Tänä torstaina alkaa myös kausi-rally. Ihanaa taas päästä viikottain treenaamaan ja tapaamaan tuttuja koirajuttujen merkeissä :)
Tulin just äskön koulusta fysiikan tunnilta. Saatan olla ehkä täällä maininnutkin, että hammaslääkärin ura olisi haaveissa. Aloitin siis suoraan fysiikan vitoskurssilta, sillä opo sanoi että pärjäisin siellä ihan hyvin ilman aiempia pohjatietoja. Ja pah ! :D Olin samantien pihalla kuin Mona juoksunarussa. Opettaja aloitti kurssin sanomalla: "Tämän kurssin tiedot pohjautuvat pitkälti fysiikan neloskurssiin". Jo tässä vaiheessa teki mieli rynnätä ulos. Uskon kuitenkin että kyllä se tästä, kun saan kurssikirjan niin alan lukemaan todenteolla ja yritän oikeasti ymmärtää asioista jotain. Ei fysiikkaa lukiossa opetettaisi ellei se olisi ihan mahdotonta oppia. Nyt pitäisi aloittaa myös pikkuhiljaa ylppärilukeminen. Paineet eivät vielä tunnu mut oon varma, että kirjoituksien lähestyessä se todellisuus iskee. Pakko saada hyvät arvosanat, jotta saisin niistä pisteistä apua hammaslääkikseen pyrkiessä.... Alkaa jo nyt pelottaa.
Pari päivää sitten sain oikein kuvauskipinän. Kameran käyttäminen on jäänyt vähän taka-alalle, joten päätin että nyt on pakko ryhdistäytyä. Luvassa siis taas vaihteeksi vähän talvisia koirakuvia. Näitä on kyllästymiseen asti.
Mä oon ruvennu innostuun nyt ihan hirveesti kaikista kuntosalin jumpista. Muhun iski oikein uhma että nyt perhana alan tekemään jotain lihaskuntoni eteen. Se on nimittäin aivan surkea. Oltiin Timon kanssa salilla ja pystypunnerruksissa en saanut nostettua edes pienimpiä painoja. Jumpissa on paljon muitakin, hyvää musiikkia, ohjaaja tsemppaa koko ajan ja joku kertoo koko ajan mitä tehdä. Mulla kun on huono tapa mm. jäädä lepsuilemaan liikkeiden kanssa. Ekan kerran Bodypumpin jälkeen reidet oli niin kipeät että en pystynyt edes kyykistymään kunnolla kolmeen päivään. Luoja siitä jäi kuiteski hyvä fiiiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti