On se aika ressukka :( Tänään vietiin Mona sitten vihdosta viimein poistattamaan silmäpatti eläinlääkärille. Ihanaa kun mummi lähti mukaan, yksin en ois varmaan ikinä saanut koiraa perille asti ja pois. Aamun Mona oli syömättä ja juomatta ja eläinlääkärin vastaanotolla käyttäytyi hurjan reippaasti! Kerjäsi rapsutuksia ja huomiota ja melkein teki pahaa ajatella mitä se joutuu kokemaan, pikkanen ei vielä tiennyt minkä takia oli tullut vastaanotolle. Kasvain poistettiin polttamalla, sillä näin ite silmäluomeen ei tarvinnut kajota. Istuin Monan vieressä maassa kun se alkoi herätä, koira yritti pompata saman tien seisomaan, mikä ei ollut lääketokkurassa kovin hyvä idea. Voi sitä ininää, vinkumista ja rahisevaa läähätystä mikä Monasta lähti kun se alkoi pikkuhiljaa seljetä. En tiiä oliko sillä oikeasti paljonkin kipuja vai oliko koira vaan niin tokkurassa vielä. Särkylääkettä saatiin mukaan ja silmäluomen alle pitää kolmasti päivässä levittää rasvaa. Kun mummin kanssa yritettiin nostaa Mona autoon, haava aukesi, Mona stressaantui ja pian koko silmämuna oli aivan veressä. Aivan kuin se olisi itkenyt verta punaisten pisaroiden valuessa valkoiselle turkille. Onneksi eläinlääkäri tuli vielä putsaamaan silmän.
Mutta jotain positiivistakin tässä päivässä! Ensilumi ! :--) Tai no, pikemminkin ensiräntä. Sain pitkästä aikaa kaivettua kameran esiin ja menin koirien kanssa aamulla pihalle

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti