Lazy day

Ensikerralla kirjotankin jotain, tänään en vaan jaksa.

Wherever you go becomes a part of you somehow

Huhhuhh, kolmen tunnin yöunet takana, mutta silti oli pakko tulla käymään kuvia läpi! :D Oli kyllä aika matkustuksen täyteinen yö ja jännät paikat kun Turkin päässä alkoi semmonen myrsky, etten ole pahempaa varmaan nähnytkään. Oli silti kyllä aivan ihana reissu, todella opettava ja tuli koettua monen moista! Näitä kuvia on kyllä sen verran, että kukaan niitä ei varmaan jaksa katsoa. 

Näistä kissakuvista ei tule loppua. Hotellin pensaissa asusti kissaperhe, johon kuului äidin lisäksi viisi pentua. Kissat saivat olla siinä pihalla aivan rauhassa ja jokainen hotellin vieras kävi vuorotellen palluttamassa pentuja. Kun otti aurinkoa, saattoi olla, että yksi pentu ninjaili mahan päällä, toinen kiskoi hiuksista ja kolmas raateli pyyhettä. Oli hauska seurata päivittäin pentueen leikkihetkeä, ruoka-aikaa ja päiväunia, ne kun toistuivat joka päivä samassa syklissä. Itse tuli kuvattua kisuja melkein joka päivä, koskahan opin kuvaamaan jotain muuta, kuin eläimiä.

Äiti ja kakkukauppa :D Aika kiduttavaa varmaan olla keliaakikko tuollaisessa paikassa.

Rakastuin kyllä noihin katuihin, ikkunalautoihin ja kaikkeen<3 Tuommoisen talon kun saisi 8D Muutenkin, kun ensimmäisenä iltana astuin kaduille sinne ihmisvilinään niin olin kyllä aivan haltioissani. Paljon vilskettä ja juttelevia ihmisiä, se tunnelma oli jotenkin niin ihana. Oon jotenkin kuvitellut, ettei tinkaaminen sovi mulle (ja totta se on tavallaan, koska oon liian kiltti enkä osaa tinkiä hintaa riittävän alas), mutta tuolla melkein jopa tykkäsin siitä. Ne neuvottelut oli kaikin puolin aika hauskoja ja myyjät olivat mukavia. 

Turkkilaisia nazar-silmiä oli upotettu, jokaisen kaupan ja ulko-oven eteen torjumaan pahoja henkiä. Niitä oli jopa seinissä ja myytiin kaiken kokoisina ja näköisinä basaareilla. Toisaalta noi näytti kyllä aika hienoilta!

Tiistaina oli markkinapäivä. Markkinat pidettiin erään erittäin ränsistyneen näköisen rakennuksen yläkerrassa. Olin kuvitellut, että basaareilla on paljon vilinää, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän! Koko hallirakennus oli tupaten täynnä ihmisiä. Olisin nauttinut olostani vielä enemmän, ellei paikka olisi ollut paahtavan kuuma. Välillä sai vähän keskittyä siihen, ettei taju mene, mutta muuten toi oli kyl kiva kokemus muiden joukossa :) Myöhemmin olisi ollut myös vihannesmarkkinat, mutta niille ei enää keretty. 

Jääkahvit yhdessä kuppilassa.

En tajua, mutta mulla ei ollut vaan yksinkertaisesti minkäänlaista ruokahalua koko viikon aikana. En tiedä johtuiko kuumuudesta vai mistä. Saatoin syödä aamupalalla leivän ja suklaaletun ja seuraavan kerran 12 tunnin päästä illalla. Toisaalta oli aika vapauttavaa, kun ei koko ajan vatsa kurninut, mutta en tiedä olisiko pitänyt huolestua :D

Harmi ettei mulla ole mun rakkauspennusta parempaa kuvaa (: Koiria oli kaduilla aika kiitettävästi, suurin osa vaan makasi raatona, mutta melkein kaikilla tuntui olevan ihan omistaja.

Viimeisenä iltana juhlittiin iskän viiskymppisiä. Hotellilla pääsi ilmaiseksi syömään A'la carte-ravintolaan kerran viikossa ja me oltiin tehty pöytävaraus juuri torstaiksi. Pyydettiin myös eräs suomalainen pariskunta seuraksi ravintolaan, joten ei ihan meidän perheen kesken tarvinnut juhlia. Oli kyllä tosi hauska ilta kaikin puolin, en oo kyllä varmaan ikinä syönyt noin hienossa paikassa. Tarjoilijat olivat hauskoja ja kuvassa on tarjoilija, joka auttoi mua jäätelöongelman kanssa  eräs päivä :D Menin pyytämään jätskiä ja jäätelöpoitsu tiskin takana oli varsinainen mämmikoura. Ei millään kuunnellut, mitä olisin halunnut, vaan alkoi lappaa kaikkea mahdollista jäätelöä kuppiin, niin että se pursui pian jo yli. Tämä toistui kolme kertaa, kunnes aloin vaan nauramaan ja lähdin paikalta. Ko. tarjoilija kutsui mut kuitenkin takaisin ja tuli auttamaan, jonka jälkeen on vitsaillut jutusta joka päivä. Joka kerta kun kuljin ohi, kuului vaan huuto: "ENNI, ICE CREAAAAAAM". 

Tämän mukavan itä-suomalaisen pariskunnan kanssa oltiin illallistamassa :) Tosi ihania ihmisiä oli kyseessä

Oon pitkään jo himoinnut unisiepparia ja vihdoin sain tingattua yhden ihan  hyvään hintaan! 8D Mun mielestä noi on vaan tosi kauniita<3 Ja substanssikin on ihan kiva.

Teetä, jos mitä, tuli raahattua suuria määriä kotiin. Toi turkkilainen omenatee oli kyllä aivan älyttömän hyvä!

Vimppana päivänä söin elämäni parhaan jätskin!

Kuvassa Spa:n työntekijä Malik. Tyypistä tuli ihan hyvä kaveri viikon aikana, oli kyllä uskomattoman iloinen, hyväntuulinen ja mukava ihminen! Ehdotti, että tulee esittelemään Bodrumia ja eräs ilta käytiinkin yhdessä juuri turkkilaisella teellä, kiertämässä satamassa ja jonkinnäköisessä baarissa. Haastattelin Malikia kyllästymiseen asti turkkilaisuudesta, Turkissa asumisesta ja kaikesta mahdollisesta ja hän kertoilikin mm. armeija-ajastaan, paikallisesta elämisestä ja kulttuurista ylipäätään. Yksi niistä ihmisistä, joita tulee kyllä ikävä. 

Loma olikin ihana juuri sen takia, että sain jutella ihan sairaan huippujen ihmisten kanssa! Eräänä iltana muut menivät jo nukkuun ja päätin lähteä keskenäni vielä hotellin baariin istumaan. Sielläkään ei tarvinnut yksin olla, koko ajan kävi tarjoilijat juttelemassa tai muuta. Samat tarjoilijat tulivat tuomaan vimppana iltana mulle ja Idalle ihan randomisti ruusut, kun me oltiin palaamassa vessasta :D Eräänä iltana eräs ranskalainen tuli pyytämään istumaan heidän porukkaansa. Tuntui kyllä ihan sairaan mukavalta kun istuu yksin ja joku tulee pyytämään seuraan :)  Kyseessä oli neljän ranskalaisen kaveriporukka, joka oli lähtenyt myös yhdessä lomalle Turkkiin. Tosi kivoja ihmisiä, heitin kanssaan tulikin sitten hengattua useampana iltana. En oo tajunnutkaan etten oikeesti oo ennen tuntenut ranskalaisia ihmisiä. Ko. tyypeillä oli kuitenkin erittäin hyvä englanti ja olivat tosi räväköitä ihmisiä, jotka eivät tuntuneet häpeilevän mitään. Tosi kiva huomata, että omakin englanti sujui taas pienen tauon jälkeen, oikeastaan se juttu kulki toosi hyvin! :D Monet sanoivat, että näytän kuulemma romanialaiselta tai saksalaiselta ja että mulla on englantilaisen aksentti o.O Tää oli kyllä uutta. Vieras kieli taisi jäädä vähän päälle, koska Ida kerto, että oli herännyt yöllä siihen, että puhuin unissani englanniksi :D Sai kuulemma vielä ihan selvää. Tämä toistui seuraavan yönä, kun heräsin puheeseeni itekin. 

Biljardimatsit kuulu viikkoon myös.

Erittäin mukava tarjoilija kuvassa :) Tuli kans juttelemaan monet kerrat. 

Toinen tarjoilija ja sen sama setäkaveri. Tämän nuoremman kanssa olikin aika monta episodia :D Todella mukava tyyppi kuitenkin muuten.

Söin myös elämäni ensimmäisen kebab-annoksen :D Ei se niin etovaa ollutkaan, kuin olin luullut, mutta tuskin siitä ihan lempiruokaa tulee.

Oli kyllä aivan uskomaton viikko :) Turkkiin on kyllä pakko palata vielä joskus! Pakko myöntää, että mulla saattoi olla maasta tiedostamattomia ennakkokäsityksiä, mutta ne kaikki muuttuivat tältä istumalta. Olisi kyllä hienoa käydä myös jossain ei-turistialueella, jossa näkisi vähän sitä muidenkin ihmisten arkea. Istanbul olisi kyllä niin hieno kokea... Saapa nähdä.