Tilda kuvastaa tässä nyt erittäin hyvin mun fiiliksiä viime päivinä. Tosin kyseessä on enemmänki henkinen väsymys kuin fyysinen
Pari viikonloppua sitten oltiin Timon ja Timon perheen kanssa Tuulosessa mätsärissä. Kuten kuvasta huomaa, Tilpe ei ois voinu näyttää luikummalta x) Ihan järkky koipeliini. Kehä meni silti oikein hyvin! Vaikka olinki unohtanut näytsihihnan kotiin ja jouduin viemään Tildan kehään puolikurkkarissa ja nahkahihnassa (tän jälkeen oon oppinu arvostaan näyttelyhihnoja, vitsi ne on oikeesti käteviä! En oo ennen tajunnutkaan) Meillä oli parina vissiin länderi ja huvittavinta oli, että koirat olivat keskenään niin tasaisia, että meitä käskettiin menemään vielä monta extrakierrosta kehää ympäri. Kauan tuolla parkkihallissa joutui kyllä odottamaan ja kaikki oli sitten seuraavaa kehää odotellessa vähän tylsistyneitä niin päätettiin lähteä kesken kaiken kotiin. Mua ei ainakaan haitannut silti yhtään :)
Lauantaina me pidettiinkin sitten Korvayökkösten kanssa pikkujoulut kololla ^^ (kuvassa myös joulusukat, jotka sain Ellalta tuliaisiksi) Oli kyl aika hauskaa ja mulle tuli melkein oikeesti joulufiilis. Tehtiin myös aika hulvattomia parisuhdetestejä ja joulutorttuja. Kalenterijuttujakin selviteltiin.
Viime viikonloppuna hommat jatkuikin sit Sampo-kurssilla Naantalissa. Mun ja Bedan osalta jo matka meni oudon hyvin, mut pitihän se arvata et eksyttiin sinne mettään 8D Oltiin jo käytännössä ihan kurssialueella, mut oli ihan järkyn pimeä. En jaksa kaikkea selostaa, mutta viikonloppuun mahtui paljon koulutusta seikkailijoihin liittyen, laavussa nukkumista, finnejä ja kuorsaavia setiä. Mä olin ihan varma että oltas jäädytty tonne laavuun, mutta mulle tulikin päin vastoin hiki. Tosin aika tiivis oli tunnelma. Kurssin lopuks saatiin ihkut kettumerkit ja diplomi <3 Tästä postauksesta sensuroin nyt eräät vessassa otetut kuvat, luulen että Beda arvostaa. Ylihuomenna onkin taas vuorossa mettää, kun on lähtö lippukunnan syysleirille.
Mä ja Tilpse. Mä oon jotenki ollu niin väsyny kaikkeen viime päivinä, kamala stressi kaikesta. Ehkä eniten tuntuu et lukeminen aiheuttaa stressiä, se on kamala kun viikot valuu käsistä enkä oikeesti saa pidettyä mistään aikatauluista kiinni.. Tänäänkään en oo lukenut yhtään vaikka ois pitänyt. Mä oon niinkun niin varma että keväällä iskee kamala paniikki, siks vaan pitäis nyt ruoskia itteään eteen päin... Miten yksinopiskelu voi olla mulle niin vaikeeta. Koulussa motivoi aina pistarit, kokeet jne, joista halusin suoriutua hyvin. Myös se, että kaverit opiskeli samaa asiaa, teki koko hommasta hurjasti mielekkäämpää. Nyt tuntuu, että oon koko asian kanssa yksin. Vaikka totta kai on muitakin lääkikseen hakijoita, joita näkeekin suht usein, niin silti ois niin ihanaa kun ois vaan joku kenen kanssa opiskella, puhua tästä ja käydä kaikkia aiheita läpi. Muuten kaikki on niin raskasta, mutta nyt on pakko yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti