Huhhuhh kun parin päivän aikana ehtii taas tapahtua paljon! :) Kaikkein tärkein ensin, Maailmanvoittajanäyttely 2014! Mä oon ihan valehtelematta odottanut sitä siitä hetkestä alkaen kun kuulin, että se Suomessa järjestetään. Pidin julistettakin näyttelystä seinällä varmaan jo vuosi pari sitten (taisin laittaa jonkun kuvan siitä tänne blogiinkin :D) Sain siis Anna-Stinan seuraksi mun kanssa Helsinkiin ja päästiin sukulaisten kyydillä ensin yöksi Kellokoskelle, joten kiitos siitä Timolle ja Minnalle! Ja tietysti pikku-Martille, joka höpöttelyllään piristi aikas paljon meidän ajomatkaa. Kummit Riitta ja Esa tarjosivat meille majoituksen näyttelyä edeltävänä yönä, paremmin tämä ei olisi voinut siis mennä.
Tilda-labbis pihalla häkissä odottelemassa.
Mua on jo pitkään himottanut nähdä Riitan ja Esan pihalla taapertavat siilit! Riitta on julkaissut ihan älyttömän upeita kuvia näistä piikkinahoista fb:ssä. Siileillä olikin hyvät oltavat, kun pihalle oli rakennettu koko porukalle kunnon kopit ja ruokaa oli paljon tarjolla. Hyvän näköstä oli kun kuvassa oleva siili oli saanut mahan täyteen, ehti tassutella ehkä kaksi askelta eteenpäin ja tuupertui saman tien päiväunille pensaan suojiiin.
Anna-Stinan kanssa lähdettiin illalla vielä vähän etsimään geokätköjä ja saatiin myös pyörät lainaan. Kuningasidean siivittäminä lähdettiin myös polkemaan n. 5 km päähän Järvenpäähän ruokakauppaan, tarkoituksena ostaa siis eväitä seuraavan päivän näyttelyyn. Kuulemma päädyttiinkin Järvenpään pahamaineisimpaan kaupunginosaan :D Kieltämättä ihmettelin vähän eikö Järvenpään keskusta koostu muusta kuin Valintatalosta ja Siwasta. Siwassa oli kuitenkin kaikki puoleen hintaan, joten sieltä me hamstrattiin vaikka mitä herkkuja mukaan.
Aamulla kun heräiltiin, oli pakko käydä vähän kuvailemassa pihalla, niin ihana aamu-usva siellä oli :) Tuntui olevan ensimmäinen kylmempi päivä pitkään aikaan.
Pari huonoa kännykällä otettua näyttelyräpsyä. Messukeskukseen kannattaa kyllä aina lähteä! :) Perjantaina puuttuivat kehistä kyllä juuri ne ryhmät jotka ois mua kiinnostaneet (mm. vitonen ja ykkönen), mutta tosi mielenkiintoista oli silti! Koiratavaroita oli ihana hypistellä kuten tavallista, onneksi en tehnyt edes mitään tyhmiä heräteostoksia. Ostin pääasiassa vain muutaman kangasmerkin, jotka aion ommella treeniliiviin. Musta ihaninta oli ehkä se vielä selvempi kansainvälinen tunnelma, sillä ihmisten kuuli puhuvan niin monia eri kieliä ja monet yhdistykset ja myyjät olivat esillä eri maista. Voi harmi kun ryhmäkilpailuja ei kerennyt jäädä katsomaan...
Maailmanvoittajan jälkeen ei ehtinyt kauan rauhottua, koska illaksi lähdettiin lavatansseihin Pappisiin! Osallistuttiin myös tanssikurssille ennen varsinaisia lavatansseja, jolla opetettiin kuviohumppaa. Se oli kyllä oikeesti tosi hauskaa! Koko illan tanssipaikalla oli hyvä tunnelma, Neljänsuora soitti ihan loistavasti ja tuttuja näkyi paljon. Seuraavana aamuna olikin aika ankeaa herätä kioskille.
Sitten vielä, OSTIN UUDEN KAMERAN! :D Tässä kuussa tulee kuusi vuotta täyteen siitä, kun ostin ekan järkkärini. Kieltämättä Sony a200:n kanssa kuvaillessa alkaa tuntumaan siltä, että ois kiva hankkia vielä jokin vähän uudempi peli. Kuten sillon 13-vuotiaanakin, nytkin ostin kameran käytännössä kesätyörahoilla. Halvalla sain, sillä ostin yksityiseltä. Kauppaa ei kyllä tarvinnut katua, mies oli hyvin rehellinen myydessään kameraa, kamera oli hyvässä kunnossa ja vähän kuvattu, sekä kaikki piuhat ja tarvikkeet tulivat mukana. Sain kaupan päällisiksi oikein vielä kamerarepunkin! Tänään oli niin pimeää ja satoi etten kerennyt paljon kameraa testailemaan, mutta huomenna sitten.
Sitten vielä pääsykoeasiaa. Olen taas viimeiset 2-3 päivää lepsuillut niin että hävettää. Tässä on toki ollut paljon muutakin ja Timon kanssa olen viettänyt viimisimmät pari päivää. Huomenna kuitenkin alkaa taas koulukin ja sekin vähän jännittää. Tänään olisi pitänyt aloittaa jo fysiikan neloskurssin lukeminen, jotta saan sen käytyä läpi perusteellisesti kahdessa viikossa, mutta en kerennyt kuin vähän selailemaan kirjaa kioskilla ollessa. Timon ja äidin kanssa keskusteltiin eilen myös perusteellisesti ruokapöydässä valmennuskurssille menemisestä. Mä oon aina vähän ajatellut, etten haluaisi missään nimessä pistää rahojani sellaiseen ja että pärjäisin ilmankin. Tai että opiskelisin nyt vuoden itse, hakisin ja jollen pääsisi niin menisin kurssille siinä tapauksessa. Aloin kuitenkin miettimään asiaa uudelleen. Lukion kurssit mulla loppuu tammikuussa, jonka jälkeen pitäisi opiskella itsenäisesti täysillä seuraavat 4kk. En tiedä pystynkö siihen yksin tai riittääkö motivaatio ilman, että olen pian burn outin partaalla.. Valmennuskurssilta saisin kaiken tarvittavan kannustuksen ja tuen. Äiti onkin mua sinne patistanut jo pitkään, mutta ainoa asia mulla joka päätöstä vaikeuttaa, on raha. Tiedän, etten pystyisi maksamaan kurssia yksin, enkä kestä sitä huonoa omatuntoa mikä jää vaivaamaan kun tiedän, että muut maksavat oman kurssini. Lisäksi mua jotenkin hävettäisi laittaa niin paljon rahaa kurssiin, kun tiedän niin monia ihmisiä, jotka taistelevat rahatilanteensa kanssa päivittäin. Maailma on täynnä vähävaraisia ihmisiä ja itse törsään rahojani miten sattuu. Erittäin outo ajattelutapa, mutta poden melkein kaikesta syyllisyyttä nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti